Huippu-urheilija, laulaja ja kansanmies

Rautavaara voitti olympiakultaa.

Tapio Rautavaaran elämä oli värikäs ja monivaiheinen. Hän syntyi vuonna 1915 Pirkkalassa, Tampereen kupeessa. Lapsuus sujui melkoisessa köyhyydessä. Hän asui lapsena kolmen viikon iästä eteenpän Oulunkylässä, jonka omana poikana hänet tunnetaan tänäkin päivänä. Hän asui kuusivuotiaasta alkaen joitakin vuosia myös Tampereella.

Koulunkäynti

Koulunkäyntiin ei Rautavaaralla ollut taloudellisia edellytyksiä. Hän kävi kuusi vuotta kansakoulua ja meni tämän jälkeen töihin 13-vuotiaana. Hänen oli hankittava elanto jo nuoresta pitäen, minkä vuoksi hän muun muassa myi sanomalehtiä junissa. Tämä työ loppui lamakauteen, jolloin Tapsa meni hätäaputöihin Oulunkylän urheilukentälle kivenmurskaajaksi. Hän teki kivenmurskaajan työtä kolmena talvena vuosina 1931-1934. Palkka maksettiin kuponkeina, joilla sai ostettua ruokaa.

Lahjakas keihäänheittäjä

Tapio Rautavaara sairasti nuorena aliravitsemuksesta johtuvan riisitaudin. Lääkäri kehoitti nuorta Rautavaaraa aloittamaan urheiluharrastuksen. Rautavaara, joka oli nuoresta pitäen heitellyt kiviä huvikseen, innostui keihäänheitosta.

Tapio Rautavaara oli loistava keihäänheittäjä.

Hänen paras keihäänheittotuloksensa oli yli 75 metriä, epävirallisesti ylittyi jopa 80 metriä. Tunnemme Tapsan parhaiten laulajana, mutta hän saavutti Lontoon olympialaisissa vuonna 1948 keihäässä kultaa. Vaikka kisa oli tuloksellisesti heikkotasoinen, on tekoa pidettävä melkoisena. Sodan kokenut mies, joka valitteli kihtiä, lähti mittailemaan kuntoaan olympialaisiin ja palasi kultamitali kaulassaan takaisin.

Rautavaara oli työnväenliikkeen mies urheilu-urallaan. Häönelle tarjottiin parempia mahdollisuuksia, jos hän olisi liittynyt SVUL:in alaiseen seuraan, mutta hän pysyi Olulunkylän Tähden ja Työväen Urheiluliiton edustajana.

Sota järkytti mieltä

Rautavaara joutui rintamalle jatkosodan alettua vuonna 1941, mutta pääsi vuoden päästä viihdytysjoukkoihin. Sodan kokemus jäi kuitenkin jonkinlaiseksi arveksi Tapsan mieleen ja hän halusi hyvittää sodassa tekemiään pahoja asioita loppuelämänsä ajan. Sota-aika lisäsi Rautavaaran karismaa, vaikka sota toisaalta oli kokonaisen sukupolven kokemus.

Tapio Rautavaara kamppaili alkoholismin kanssa elämänsä varrella. Hän ei kuitenkaan aloittanut juomistaan nuorena. Ensiryypyn hän otti vasta 28-vuotiaana. Tämä tapahtui siis sodan jälkeen. Hänen rankin juomisjaksonsa sijoittui 1960-luvun puolen välin molemmille puolille. Viiden rankan ryyppyvuoden jälkeen hän kokeili raittiutta AA-kerhon avulla. Hän oli kolme vuotta kokonaan juomatta. Tämän jälkeen hän ratkesi ajoittain juomaan ja työ- sekä juomareissut venyivät useiksi päiviksi tai viikoiksi.

Juomiseen saattoi vaikuttaa myös laulajan ammatti, joka edellytti runsasta kiertelemistä. Tapsa oli reissumies jo nuoresta pitäen, kun hän myi sanomalehtiä junissa.

Lauloi itsensä kansan sydämiin

Tapio Rautavaara teki yhteistyöta Reino Helismaan kanssa. Helismaan sanoitukset ja Toivo Kärjen sävellykset olivat aikansa huippuja. Rautavaara teki muidenkin kanssa yhteistyötä ja sepitti joitain omiakin kappaleita.

Tapio Rautavaarassa oli erityistä karismaa. Hänen tumma ja melankolinen äänensä osui suomalaiseen mielenmaisemaan. Rautavaara teki ensimmäiset laulunsa jo 1940-luvun lopulla. Hän kierteli Reino Helismaan ja Esa Pakarisen kanssa 1950-luvun taitteessa. Tämä tavallaan leimasi Rautavaaraa rillumarei-kulttuurin mieheksi. Hän itse halusi olla vakavammin otettava taiteilija.

Taipo Rautavaara teki uransa aikana lukuisia elokuvia. Niissä hän oli kohtuullinen, mutta ei yhtään sen suurempi näyttelijä kuin Elviskään. Molemmat tunnetaan paremmin laulajina.

Korttipakka-laulu

Rautavaaran Korttipakka-laulu on eräs hänen tunnetuista lauluistaan. Voisi kuvitella, että tukkijätkänä ja musiikin takia matkaillessa on tullut korttia iskettyä jonkin verran. Tiettävästi Tapsa ei pelannut rahasta korttia edes sen jälkeen kun hän pääsi suosionsa myötä käsiksi isompiin rahoihin. Hänen köyhä taustansa sai hänet olemaan varuillaan rahankäytön suhteen vielä vanhempanakin. Jotkut pitivät häntä jopa saitana.

Rautavaaran itsestään antama kuva on miehekäs. Hän oli rehti suomalainen jätkä, joka ei unohtanut köyhiä ja työväenluokkaisia juuriaan. Kansan syvien rivien suosio oli Tapsan puolella, kun hän lauloi esimerkiksi vanhan sotajermun purnauksesta. Vanhana sotaveteraanina hän ei halunnut haastaa riitaa. Sodan kokenut mies oli saanut riidoista tarpeekseen. Hän ei laulun sanojen mukaan kuitenkaan tykännyt siitä, että partaradikaalit pilkkasivat sotaan joutuneita miehiä lapsellisiksi, koska nämä olivat konttailleet juoksuhaudoissaan.

Traaginen kuolema

Rautavaara kaatui Tikkurilan uimahallissa vuonna 1979 ja kuoli saamansa päävamman seurauksena. Kuolema on herättänyt ristiriitaisia tunteita. Toisten mielestä hänen kuolemaansa liittyi runsas alkoholin käyttö. Toiset puolestaan ovat sitä mieltä, että hän kuoli hoitovirheeseen. Hänet lähetettiin kotiin ja kehotettiin olemaan liikkumatta. Aivoverenvuoto jäi tutkimatta.

Hänen paras levynsä myi tuplaplatinaa. Siitä huolimatta kokonaisuutena hän ei sijoitu kaikkien aikojen myydyimpien artistien listalla sille tasolle, jolle jälkipolvien arvostus hänet asettaa. Rautavaara toi kantrimusiikkia Suomeen ja lauloi vakavahenkistä runoutta. Hän koki itsensä korkeamman tason laulajaksi kuin Reino Helismaan rinnalla hankittu Rillumarei-lauluperinne tarjosi. Samasta syystä Vesku Loiri on luultavasti laajentanut skaalaansa taiteilijana.